Kuuleeks mua kukaan?

Viel viiden aikaan yöllä, mä itkin ja pyörin sängyssä. Toivoin et joku ois ollu hereillä ja oisin voinu jutella vaiks tähdistä ja kuusta jonkun kanssa. Mut kaikki arvatenkin oli nukkumassa. Mun mieskään ei vastannut vaiks tiesin et hän oli yön töissä. Olin laittamassa mun kännykkää pois kädestä, ku taas mull tuli pahaolo. Tällä kertaa fyysisesti, ja juoksin oksentamaan. Mua kadutti niin paljon et olin joskus illasta syöny rasian kirsikkatomaattei ja mun miehen tuoman täytetyn croisantin. Ne huonosti sulaneet palaset sattu ihan hemmetisti mun kurkkuun. Ja vaiks ne tuli ulos, nii oliha ne ollut jo mun sisällä sen aikaa et niistä oli varmasti 80% kaloreist imeytynyt...

 

Reilu viis tuntia myöhemmin heräsin, olin nukahtanut... Ja sit päässä alko taas pyörii kaikkii ajatuksia. Otan ne koliini tabletit ja nesteenpoistajia, mut alontanks jonkun dietin tänää vai paastoisinko? Ilman nesteitä? Enhä mä tarvii oikeesti ees vettä. Oon ennenki paastonnu ilman vettä. Muistan vielki miten pahaolo mulla oli joskus tammikuussa, ana oli aikalailla yhtä vahva ku tällä hetkellä (toss välissä se vähä hellitti otettaan). Olin puolitoista päivää ilman ruokaa ja vettä, painoki tais tippuu kahdella kilolla. Mut sit mua alko heikottaa, oli pakko ottaa lasi vettä. Ja jatkoin viel toiset puolitoista päivää paastoomista. Mut vesipaastoten.
Ehkä mä voisin yrittää paastoo tänää, mut ehkä mä sallin veden ja zero Colan.
Katotaa muuttuunks mieli ku oon nähny paljo eilisestä lähti... Ehken mä tarvii nesteit ollenkaan.

Saanko itkee, Jos siltä tuntuu. Jos hammasta purren. En huuda sun perään. -Antti Tuisku