Taas tänä yönä mä vaan itken tääl yksin. Tai no mull on nallet, jotka hukutan kyyneliin ja mun pahaanoloon ja tännekin kirjoittaminen vähä helpottaa. Mun miehen mielestä pelkät ajatukset abortista on tuomittavia ja oon hirviö ku ees ajattelen ees et haluisin tappaa tän pienen... Mut ku äääääähhh, en jaksaisi olla tässä tilanteessa yksin. Tai no mun bestis yrittää kyll tukea mua, sen mielestä mull on hyviä syitä tolle eikä se ihanuus onneksi tuomitse mua. Hänen mielestä mä tiedän kyllä ite mikä on oikeesti vauvalla ja mulle parhaaksi.
Täällä mä taas itken silmät päästä ja äsken oksensinki pahaaoloa (henkistä) hirveen paniikkikohtauksen kourissa. Tosi kiva oksuu ku just ja just saa vedettyy happea sisään. Oon muutenkin oksunnu koko päivän, ihan kaiken mitä oon. Ei oo kiinnostanut ottaa ees pahoinvointilääkkeitä. Ja äh huomenna pitäis pystyy menee sinne lääkäriinki, mitenhän mä tuun jaksaan :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti